osa 8: confettia maestro

Minä, rose, ahdistushäiriöinen kuusitoistavuotias olin viikon semivieraassa perheessä italian firenzessä.En ois ikinä uskonu et musta on tähän.

fiilikset jo puoli vuotta ennen lähtöä

Tälläset hetket antaa toivoa tulevaisuuteen..toivoa työstä, ja perheestä. Siitä et oon niin kasassa et voin huolehtia myös jostakusta muustakin itteni lisäks.
this deserves cake:)
Matka oli ihana, perhe ihana, arkkitehtuuri ihmeelllistä ja mahtipontisuudessaan joskus jopa ahdistavaakin, mutta suurinta osaa kohteista ei tule varmaan nähtyä kahta kertaa elämässä.
Olen iloinen.

laitan seuraavaan postaukseen myös vähän otoksia ja ostoksia:)