Koeviikko loppui ja voin katsoa kaikki rästiin jääneet elokuvat ja kuunnella musiikkia. Olisi ihanaa osata soittaa.Laulan kyllä, ainakin yksinäni ja tuntemattomien seurassa, mutta en omaa sellaista lavakarismaa että uskaltaisin nousta sellaiselle.Olisi ihanaa kirjoittaa biisejä ja sanoa mitä ajattelee.Kirjoitan aika paljon runoja,ja siitä voisi saada ammatin- vaikka tiedän, päädyn katuojaan.
Onneksi yksi ystäväni on jo lupautunut pitämään minulle siellä seuraa.
Musiikki on hassua. En itke leffoja katsoessani, mutta tietynlainen musiikki pääsee nahan alle paljon pienemmällä vaivalla.Muistan, kun viime kerralla, kun aloitin lääkkeet, kaikki tunteet miedontuivat. Niin ahdistus, pelko ynnämuut negatiiviset, mutta myös ilon tunteet.
En enää tuntenut melodioita selkärangassani. En itkenyt ollenkaan moneen kuukauteen.
En tiedä kuinka paljon siitä oli pääni sisällä, sillä tällä kertaa tunnen paljon enemmän kuin ennen.
Tunnen olevani minä.
Nyt iltakahville,hus siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti