Osa 2: minusta

Luin osaa 1 uudelleen ja uudelleen, arvioiden. Se on synkkä, mutta se on puoli minussa, joka ei näy ulospäin. Olenkin monesti  sanonut, että jos vammani olisikin näkyvä, että ensi silmäyksellä kaikki huomaisivat ja ymmärtäisivät.
But that's not the case, ja varmaan ihan hyvä,  sillä  toinen,valoisampi  puoleni voisi jäädä huomiotta .Olen herkästi hymyilevä, tai enemminkin  virnistävä, ja posiitivinen, en aina realisti. Olen taiteisiin suuntautuva ja todella intohimoinen kirjoittamaan runoja ja valokuvaamaan. Kasvoin ilman mitään niinsanottua "lahjaa", mutta samalla ymmärsin, että minusta pidetään silti, kaikista pidetään. Pitää vain kohdella toisia hyvin.

miettimisen arvoista

   
                   Minulla on niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa että tunnen halkeavani.Haluaisin oksentaa kaiken kerralla tänne, mutta siitä ei tulisi kovin esteettistä :D Joten mennään vähän kerrassaan.
Ajattelin pikkuhiljaa esitellä itseni, aina välillä palata menneisyyteen niihin hetkiin, jotka selittävät miksi olen,kuka olen.Ja ihan vain puhua tästä hetkestä, ja asioista, joiden uskon ehkä kiinnostavan muitakin.Olen mielipiderikas persoona ja pysyn arvojeni takana, mutta kunnioitan mielipidettäsi.

     Tästä päivästä voisin sanoa sen, että en ihan näin suoraa palautetta aina haluaisi. Kävelin lukiossani(olen toisella vuosiluokalla) portaita alas, kun ylöspäin oli menossa vähän ikääntyneempää sakkia,puvut päällä ja huulipunarajat tarkasti vedettynä.Yksi mies tokaisi melkein suoraan silmiini katsoen että olivatkos ne tytöt minun nuoruudessanikin tällaisia?-nauraen
...........
tilannetta saattoi edesauttaa se että hiukseni ovat siilit kaikkialta paitsi otsa/sivupiiskalta:DD